Tavoitteeni on, että omalla työlläni pystyisin auttamaan edes yhtä työyhteisön jäsentä näkemään kaoottisessa työtilanteessaan toivon pilkahduksen, lupauksen paremmasta.
Aina aika ajoin mieleeni tulee joko omalta esimiesajaltani tai kohtaamieni organisaatioiden kautta tilanteita, joissa henkilön tilanne töissä on mennyt liian pitkälle, toivottomuuden äärelle. Muistan hänet, joka yksikkönsä uudelleen organisoinnin yhteydessä sijoittui toiseen tiimiin ja koki muutoksen mahdottomana ymmärtää. Muistan, miten halaukseni kiireen keskellä sai itkun padot aukeamaan, kun työtä oli kertynyt jo tehtäväksi niin paljon, ettei siihen saanut otetta. Muistan, miten alati hymyilevän ja reippaan silmistä kuulsi väsymys ja huoli, jota hän ei uskaltanut sanoa ääneen. Suunnaton epävarmuus, jota ei uskaltanut sanoiksi pukea.
Kannamme työssä ollessamme mukanamme monenlaista huolta ja murhetta. Haasteelliset tilanteet, muutokset ja stressikin kuuluvat nykypäivän työelämään. Työelämässä tapahtuvat muutokset saattavat kuitenkin heilauttaa koko elämän rakennelmamme hetkellisesti sekaisin. Jos työtunnit vähenevät, tulot vähenevät. Jos työmatka pitenee, miten lapsen päivähoitojärjestelyiden on muututtava. Pohdittavaa on paljon ja ajoittain nämä muutokset voivat tuntua raskailta, jopa toivottomilta ratkaista.
Kunpa osaisimme johtamisessa hiukan paremmin ottaa huomioon tuon inhimillisen puolen meissä ihmisissä. Kunpa suunnittelisimme viestintää ja loisimme läsnäolon paikkoja muutosprosessin keskelle edes hiukan entistä huolellisemmin.
Toivon johtaminen on positiivisuuden ja tulevaisuusnäkökulman mukaan ottamista käytännön johtamistyöhön, viestintään ja kehittämiseen. Kun johdamme toivo työkalunamme, luomme jokaiselle työyhteisön jäsenelle rohkaisua ja selkeyttä asioihin. Annamme mahdollisuuden osallistua ja tulla kuulluksi.
Onko toivo liian suuri tai ylväs sana, kun puhutaan työyhteisöistä ja niiden johtamisesta?
Mielestäni toivo on suurenmoisen lohdullinen sana, joka tuo ajatuksen monipuolisista mahdollisuuksista. Toivon johtaminen ei ole mitään toivotaan, toivotaan -mentaliteettia, vaan toivon johtaminen on konkreettista tavoitteellista työtä. Jo pienillä askelilla ja edistymisellä voimme luoda uskoa ja luottamusta tulevaan.
Toivon johtaminen on onnistumisten tunnistamista ja dialogia siitä, mitä voisi olla. Se on myös luovuutta ja rohkeaa kokeilua.
Toivon kipinän tai uuden näkökulman voi antaa kuka tahansa työyhteisössä. Olenko minä osannut työyhteisön jäsenenä ottaa asioita puheeksi? Olenko omalta osaltani tarjonnut apuja ja ratkaisuja, joiden avulla työkaveri pääsee eteenpäin? Olenko tarjonnut toivon kipinän sillä hetkellä tuntuneen toivottomuuden keskelle?
Emme koskaan voi tarkkaan tietää toisen elämäntilannetta kokonaisuudessaan. Emme voi tietää, miltä työpaikan muutokset ja jatkuva epävarmuus työkaverista tuntuu. Voimme kuitenkin tarjota kaveruutta, kuuntelua ja läsnäoloa vaikkapa kahvikupin äärellä.
Voimme kulkea rinnalla ja auttaa ratkaisemaan asioita. Näyttää valoa tunnelin päässä. Antaa toivon kipinän.